*

Sanna Lauslahti Ajatuksia eduskunnasta ja ruohonjuuritasolta

Peruskoulun kevyt kasvojen kohotus

Pisa-parhaalle peruskoululle tehdään kevyt kasvojen kohotus. Tuntijakotyöryhmä on antanut uudistamisehdotuksensa. Isoille remonteille ei ole tarvetta, mutta on alueita, joilla parantamista tarvitaan esimerkiksi lastemme oppimistulokset äidinkielessä ja kirjallisuudessa ovat heikentyneet. Äidinkieli on yksi tärkeimmistä pilareista monen muun oppiaineen oppimisen kannalta.

Työryhmän työtä on rajoittanut raha. Uusia kustannuksia tuovia tehtäviä ei voi antaa kunnille. Näissä puitteissa työryhmän esitystä voi pitää ihan hyvänä. Nostan tässä aluksi esityksen hyviä piirteitä ja lopuksi toiveita, jotka voidaan toteuttaa opetussuunnitelmien teon yhteydessä.

On kannatettavaa, että peruskouluissa on jatkossa edes hiukan nykyistä enemmän liikuntaa, vaikka esitetty yhden vuosiviikkotunnin lisäys ei monenkaan mielestä ole riittävä. Samalla on myös arvioitava liikuntatuntien sisältöä. Miten saamme liikkumaan ne lukuisat nuoret, joita tänä päivänä liikuntatunnit eivät kiinnosta? Entä miten liikuntatunnit saataisiin innostamaan myös omaehtoiseen liikkumiseen?

Suomessa opiskellaan aivan liian vähän vieraita kieliä. Nyt tässä kohdin valtio tulisi tuomaan 70-80 prosentin rahoituksen A2- ja B2 -kielille, joina opiskellaan vaikkapa venäjää, espanjaa tai saksaa. Rahoitusta voisi laajentaa ensimmäiseen vieraaseen kieleen, jos kieli olisi muu kuin englanti tai ruotsi. Tuntijakoa nyt uudistettaessa olisin toivonut vapaita kielivalintoja.  Ehkä joskus tulevaisuudessa päästään siihenkin.

On hyvä, että peruskouluun ei tule uusia aineita. Toisaalta on perusteltua, että opetussuunnitelmia tehdessä pidetään huolta, että esimerkiksi draama on osana muita oppiaineita. Se on järkevä ratkaisu. Ilmaisullisten taitojen kehittäminen on tärkeä osa nykyajan osaamisvaatimuksiin vastattaessa.

Tänään lapsen siirtyessä yläkouluun tuntimäärät nousevat merkittävästi kuudella tunnilla 24 tunnista 30 tuntiin. Nyt tätä kynnystä tasataan lisäämällä tunteja alakouluun ja vähentämällä yläkoulusta. Jatkossa kuudennelta luokalta seitsemännelle luokalle siirtyvän tuntimäärät nousevat jatkossa neljällä tunnilla 25:stä 29 tuntiin. Muutosehdotus vaikuttaa ihan järkevältä.

Tuntijaon asetusluonnoksessa on yksi mielenkiintoinen lause. Opetuksessa huomioidaan erityisesti sukupuolten väliset kasvun ja kehityksen erot. Tytöt ja pojat vain kehittyvät eri tahtia, ja paljon on ollut kritiikkiä siitä, että peruskoulua on kehitetty tyttöjen ehdoilla. Nyt asia on otettu huomioon. Viimekädessä asetus tulee toteutettua opetussuunnitelmissa ja arkitasolla kouluissa.

Pientä huolta aiheuttaa se, onko hyvä, että taito- ja taideaineiden valinnaisuutta vähennetään ja siirretään kaikille yhteisiksi – eli pakollisiksi. Tässä on omat hyvät puolensa, mutta myös haittansa. Lisäksi aiempi tuntijakotyöryhmä esitti syventäviä kursseja mm. matematiikassa. Nyt niitä ei ole. Esimerkiksi tässä on syytä miettiä, miten saadaan opetussuunnitelmissa lahjakkaiden lasten oppimiseen lisähaasteita.

Samoin pohdituttaa, miten yläkoululaisia pystytään valmistamaan varsinkin loppuvuosina eri jatkovaihtoehtoihin. Lukion osaamisvaateet ja taidot ovat kovin erilaiset kuin ammatillisella puolella. Tasoerot lukion kursseihin, esimerkiksi pitkään matematiikkaan, ovat liian korkeat. Yläkoulu ei tänä päivänä tässä asiassa tarjoa riittäviä valmiuksia.

Taito- ja taideaineiden pakollisten tuntien lisääminen kokonaistuntikehyksen pysyessä samana tarkoittaa käytännössä myös niin sanottujen perusoppiaineiden kuten matematiikan mahdollisuuksien kaventumista. Kuntien taloudellisen tilanteen kiristyessä koulut joutuvat helposti säästöjen kohteiksi. Säästöjä kouluista saadaan helpoimmin ryhmäkokoja kasvattamalla ja valinnaisen tarjonnan vähentämisellä. Näin jää vähemmän tilaa esimerkiksi matematiikan syventävien kurssien järjestämiselle.

Tässä oli ensimmäiset ajatukset tänään julkistetusta peruskoulun tuntijaon uudistamisesta. Edellä oli vain osa tuntijaon muutoksista. Työryhmän esitys antaa hyvä pohjan jatkotyölle. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Käyttäjän sa1na kuva
Sanna Lauslahti

Tässä on vielä linkki työryhmän esitykseen. http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2012/02/tuntij...

Seuraavaksi ehdotus menee lausuntokierrokselle ja jatkokäsittelyyn.

Jukka Korhonen

"Suomessa opiskellaan aivan liian vähän vieraita kieliä."

Suomessa opiskellaan aivan liikaa kieliä.

On sulaa hulluuttua, suorastaan suuruudenhulluutta, pakottaa kaikki suomalaiset lapset lukemaan kahta vierasta kieltä peruskoulussa.
Yli puolet nuorista EI mene lukioon. He eivät ole kiinnostuneet kahdesta vieraasta kielestä, eivätkä niitä opi. Heidän kielitaidolleen tehtäisiin mahtava palvelus, jos kaikki kieliin käytetty aika kohdistettaisiin englantiin (tai siis ykköskieleen). Olisi heilläkin mahdollisuus oppia kelvollisesti edes yksi kieli.

"Tytöt ja pojat vain kehittyvät eri tahtia, ja paljon on ollut kritiikkiä siitä, että peruskoulua on kehitetty tyttöjen ehdoilla. Nyt asia on otettu huomioon."

Pah!
En usko ennen kuin näen omin silmin. Korskeat lauseet raporteissa eivät vielä tarkoita yhtään mitään.

Käyttäjän sa1na kuva
Sanna Lauslahti

Jukka: on jo iso asia, että tyttöjen ja poikien kehittyminen on otettu asetukseen. Se on sitova.

Osin olen kanssasi samaa mieltä siitä kielten opiskelusta. Osa lapsista ja nuorista oppii monta kieltä helposti. Joillekin se on kaksi kieltä. Joillekin kolme tai useampiakin. Toisaalta osalla lapsista on vaikeuksia jo yhden vieraan kielen oppimisessa. Ja se yksi kieli silloin on ehdottomasti englanti.

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Ruotsin kouluissa englanti on ollut pakollinen oppaine jo vuodesta 1940.

Suomessa samanlainen asema on ruotsin kielellä. Näin erilaiset on lähtökohdat lapsilla näissä kahdessa maassa kohtaamaan kansainvälisyyden haasteet.

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Hyvä, että löytyy sentään edes yksi kokoomuslainen, joka kannattaa vapaata kielivalintaa. On turhaa ruikuttaa koulujen niukasta kielivalikoimasta, jos samalla hyväksyy turhan pakkoruotsin, joka on kiistatta suurin syy kielivalintojen niukkuuteen.

Lauslahti ehdottaa erityistukea ensimmäisen vieraan kielen valinnoille, jos kielet ovat muita kuin englanti tai ruotsi. (Hän muuten pitää siis myös ruotsia vieraana kielenä vastoin virallista liturgiaa.) Englanti on kuitenkin tänään ja varmasti vielä kymmeniä vuosia maailmassa ehdoton ykköskieli, jota kaikkien on syytä opiskella ensimmäisenä vieraana kielenään. Mutta jos ruotsi saadaan vihdoinkin vaihtoehtoiseksi esimerkiksi saksan, ranskan, venäjän ja espanjan kanssa, merkittäviä vieraita kieliä osaavien määrä kasvaa ratkaisevasti eivätkä kustannukset edes nouse nykyisistä.

Äidinkielen tulokset mm. yo-kokeissa ovat jo toistakymmentä vuotta huonontuneet vuosi vuodelta niin, että vielä hyväksytyiksi arvosteltujen kokeitten taso on laskenut kohtuuttoman alas. Syitä on ainakin kaksi. Ensimmäinen virhe tehtiin vähentämällä aikoinaan lukion äidinkielen kurssien määrää. Järkyttävää kyllä, vähennyksen hyväksyi äidinkielen opettaja, silloinen opetusministeri Uosukainen. Toinen virhe oli muuttaa kokeitten arvostelu suhteelliseksi, niin että todellinen taso saattoi laskea miten alas hyvänsä ja hyväksyttyjen tulosten hajonta kasvoi dramaattisesti. Tämä muutos tietysti tehtiin tahallaan, jotta totuus tason laskusta ei paljastuisi.

Jos koulujen kielivalikoimaa todella halutaan lisätä ja kaikille välttämätöntä äidinkielen osaamisen tasoa nostaa, kannattaa kokoomuslaistenkin nähdä todellisten ongelmien syyt.

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Kotimainen kieli on poliittinen käsite,eikä politiikkaa pidä sotkea lasten opetukseen. Siitä pisteet Lauslahdelle.

Ruotsia ja englantia opetettiin ainakin minulle ihan samalla tavoin vieraana kielenä. Kielten opettajillakin ilmeisesti on jonkinlainen ammattietiikka joissain tapauksissa eivätkä suostu sotkemaan politiikkaa pedagogiikkaan.

Käyttäjän JulesVirne kuva
Jules Lehtonen

Eikö pakkoruotsia olisi voinut rehellisesti siirtää yhteiskunnallisten aineiden kokonaisuuteen, kun se todistettavasti on poliittisen pelin tuloksena pakolliseksi saatu, siis perusviritykseltään yhteiskuntapoliittinen aine. Ruotsin KIELTÄ voi opiskella jo valinnaisena A-kielenä. Pakkoruotsin tarkoitus ei ole ruotsin kielen oppiminen, vaan kaksikielisyysideologian pakkosyöttö.
Jos kerran kaksikielisyys katsotaan niin arvokkaaksi asiaksi, sen paikka olisi yhteiskunnallisten aineiden oppikokonaisuudessa, ei syömässä kieliopintojen resursseja. Nyt tosiasiassa kunnille annetaan valtion rahaa, jotta valtionideologiaan kuuluva kaksikielisyysoppi saataisiin "taattua" kaikille. Pakkoruotsi ei kuulu kieliopintoihin, se kuuluu poliittisiin opintoihin. Esim. Kiinassa on vastaavia poliittisia opintoja, samoin oli DDR:ssä ja Neuvostoliitossa.
Kannattaa tutustua Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuun numero 59. Siellä nähdään, että oppilaiden kokema hyöty pakkoruotsista on hyvin pieni, mutta siihen uhrattava aikamäärä korkekouluissa asti on todella suuri. Pakkoruotsi on maamme pahimpia rakenteellisia luutumia, joka vaikuttaa jopa työurien pituuteen, kun vielä korkeakouluissa asti joudutaan kertaamaan pakkoruotsin peruskoulun ja lukion oppimääriä, vaikka oppilaiden kokema hyöty on lähellä nollaa. Nämä resurssit voitaisiin käyttää nimenomaan äidinkielen ja matematiikan opetuksen kehittämiseen alkaen jo peruskoulussa, poliittisen ruotsin sijasta.
On hyvä, että tuntijaossa on huomattu edes äidinkielen merkitys.
Suomessa uhrataan todella paljon ruotsin kielen hyväksi, mutta kyseessä on mittava virheinvestointi.
Tämä uhraus ei nosta kilpailukykyämme, päinvastoin.

"Lukiokoulutuksen pirstaleisuus, matematiikan ja äidinkielen heikko osaaminen, puutteet opiskelijoiden itseohjautuvuudessa ja työelämätaidoissa sekä lukioiden opinto-ohjauksessa vaikeuttavat opiskelua korkeakouluissa."
http://www.edev.fi/portal/lukio_2012

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"Siellä nähdään, että oppilaiden kokema hyöty pakkoruotsista on hyvin pieni, mutta siihen uhrattava aikamäärä korkekouluissa asti on todella suuri."

Näinhän monet nuoret varmasti asiaan suhtautuvat, kun jatkuvasti kotona ja julkisuudessa jauhetaan "pakkkoruotsista". Totta lienee, että ruotsinkielen opiskelussa nähdään ongelmana suomenruotsalaisten pyrkimys säilyttää toinen kotimainen virallisena kielenä. Monilla suomenkielisillä tuntuu olevan se käsitys, että ruotsinkielen opiskelu on heiltä pois jostakin. Jos koululaisten oppimista halutaan tehostaa, lienee paljon muitakin kohteita missä voitaisiin opetuksen edellytyksiä tehostaa kouluissa. Eräs tällainen olisi mm. oppilaiden vanhempien oikea suhtautuminen opettajien opetustyöhön. Se, että opettajia on alettu joidenkin vanhempien puolelta uhkaamaan oikeustoimilla osoittaa, että jo ollaan menty melko kauaksi koulunkäynnin alkuperäisestä tavoitteesta.

Kuinkahan moni alle 20 -vuotiaista vielä tuossa vaiheessa osaa ennustaa tulevaisuuttaan ja ruotsinkielen tarvettaan. Itselläni on ainakin ollut hyötyä "pakko ruotsista" vuosikymmenien varrella. Tämä huolimatta siittä - tai ehkä juuri siitä syystä - että sain aikoinaan keskikoulussa ehdot ruotsista. Englantia olen lukenut sekä kansakoulussa, keskikoulussa että lukiossa. Lukiossa suoritin jollakin tavalla vielä saksan lyhyen kurssin. En koskaan ollut kokenut, että ruotsinkieli olisi vähentänyt muiden kielien oppimistani. Ei se ruotsin opiskelu heikentänyt myöskään pitkän matematiikan ja fysiikan opiskeluani. Käsittääkseni kielien opiskelu tukee kumulatiivisesti toisiaan.
Kannattaa muistaa, että Ruotsi on meidän tärkeimpiä kauppakumppaneita. Oman maan tuotteiden markkinoinnissa ja muussa kaupankäynnissä luulisi ruotsinkielen taidosta olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Iteslläni on ainakin tällaiset kokemukset.

Pekka Roivanen

Markku Lehto kertoo omista pakkoruotsin kokemuksistaan, jotka ovat vain hänen kokemuksiaan. Muilla on toiset kokemukset. Niitä Lehto pitää väärinä, koska ne ovat erilaisia kuin Lehdon omat.

Eivät muiden kokemukset ole vääriä. Ne ovat toisia kuin Lehdon.

Ruotsin opiskelun valinnaisuus tai vapaaehtoisuus ei ole Lehdon kokemuksesta pois, mutta olisi monelle muulle parannus.

Käyttäjän sa1na kuva
Sanna Lauslahti

Olli: Nostit esille englannin tärkeyden. Yksi iso muutos on tapahtunut ja tapahtuu jatkossa yliopistoissa on englannin tuleminen opetuskieleksi. Muistelen yhtä haastattelua Tuula Teeriltä ja hänen kommenttiaan, että Aalto Yliopistossa englanti tulee yleistymään opetuskieleksi. Tämä on yksi keino saada kansainvälisiä huippuosaajia Suomeen ja kansainvälistää yliopistojamme. Kävin tutkijoiden ja kansanedustajien kanssa Sveitsissä, jossa oli tehty vastaava muutos Zurichin teknillisessä korkeakoulussa - opetuskieli englanniksi. Yliopisto on yksi parhaista Euroopassa tällä hetkellä. Houkuttelee parhaita osaajia. Toisaalta yliopistolla on samalla myös johtamisaatteena luottamus ja vapaus -turha hallintobyrokratia pois ja keskittyminen opetukseen ja tutkimukseen..

tästä tuli vähän pitkä vastaus ja lavea..

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Ei toimi. Pelkkää toiveajattelua. On täysin idioottimaista pyrkiä visioon jossa ulkomaalaiset opettajat opettavat ulkomaalaisia opiskelijoita vieraalla kielellä suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Suomea ei voi verrata väkirikkaampiin maihin jo siksi että suurilla on tämän lisäksi resursseja säilyttää kansallinen identeetti. Jos Sveitsissä ja kaikialla maailmassa opetetaan ja opiskellaan englanniksi, Suomi pysyy entistä varmemmin periferiana ja suomalaiset yliopistot ajautuvat ulkomaisten yliopistojen apuyliopistojen asemaan. Jos ehdotuksissasi on hivenenkään järkeä, on syytä muuttaa Åbo Akademi Suomen englannin kieliseksi yliopistoksi ja muut säilyttää suomen kielisinä pahan päivän varalle.

Toinen kysymys on erilaisten kielialueiden kyvystä tuottaa erilaisia näkemyksiä ja tietoa. Kieli kuten tunnettua on samalla luokittelujärjestelmä. Suomen kielessä on potentiaalia tuottaa sellaista tietoa mikä muilla kielillä ei onnistu. Muutenkin pidän kehitystä paluuna 1800-luvulle, Rierikki Polenin aikoihin, jolloin suomenkielinen väitöskirja oli harvinaisuus ja jonka edestä joutui taistelemaan.

Pekka Roivanen

Zurichin teknillisen yliopiston menestyksen laittaminen englanninkielisen opetuksen piikkiin on varmasti väärä.

Se on selvää, jos ajattelee hiukan järjellä: eivät kaikki englanninkielistä opetusta antavat yliopistot ole maailman parhaita. On tuhansia, joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan.

Tiuri vertaili viime viikolla Zurichiä ja Aallon teknistä yliopistoa. Muistaakseni opettajia on nelinkertainen määrä ja laitehankintoinen panostetaan kymmenkertainen määrä Zuricissä verrattuna Aaltoon.

Käyttäjän sa1na kuva
Sanna Lauslahti

niin tämä edellinen tarkoittaa sitä, että meidän huomioida myös peruskoulun tuntijakoa kehittäessä, että englanti yleistynee opetuskielenä korkea-asteella. Peruskoulun ja lukion tulee antaa vahvat valmiudet jatko-opinnoissa opiskella englannin kielellä.

Jukka Johansson

Onko kukaan laskenut mitä maksaa kolmentoista eri uskonnon opetus tulkkeineen. Siinä ainakin olisi ensimmäinen säästökohde, jolla lisää resursseja saataisiin.

kari iivari merenko

...Hei...enpä arvannutkaan täällä " törmäämiseen " -, eikä tääkään mitä ajattelen, edes läheltä hivo kirjoituksesi aihetta, joten snadisti laajennan skaalaa:

sanokoot logistiikka-asintuntijat mitä, lystäävät... mut jos meistä jokaisella ois yks ( 1 )ystävä, niin moniko sulle silloin sanois, ett hei " mullon paha olla " ?

näin onimutkaista tää on. siis mihin tässä tulis investoida... mä väitän-, ett ystävyyden rohkaisemiseen...

Käyttäjän Tkope kuva
Tommi Jalava

"Isoille remonteille ei ole tarvetta, mutta on alueita, joilla parantamista tarvitaan esimerkiksi lastemme oppimistulokset äidinkielessä ja kirjallisuudessa ovat heikentyneet. Äidinkieli on yksi tärkeimmistä pilareista monen muun oppiaineen oppimisen kannalta."

Oppimistulokset ovat heikentyneet, joten korjataan asia lisäämällä yksi oppitunti? Minusta tässä haettiin patenttiratkaisu, jolla ei välttämättä saada ongelmaa ensinkään ratkaistuksi.

Olennaista olisi ensin kysyä ja selvittää, miksi äidinkielen hallinta on heikentynyt. Oppitunteja ymmärtääkseni ei ole äidinkielestä vähennetty.

Tarjoan selitystä, joka ei kenties selitä kaikkea, mutta mielestäni on yksi suuri tekijä, joka koulun osalla on ajanut oppilaiden äidinkielentaitoa alas.

Konstruktivistisen oppimisnäkemyksen korostuminen on ajanut varsinkin alakoulun puolella reaaliaineiden oppikirjoja suuntaan, jossa kirjan kappale toimii tunnin alustuksena, muttei juurikaan sisältönä. Kun tieto ymmärretään niin, ettei sitä voida oppilaisiin "kaataa", ei kappaleita yritetäkään tehdä kirjallisesti kovin informatiivisiksi; tunneilla pitää jäädä aikaa kokea, keskustella ja tutkia.

Samassa konkurssissa eri tiedonalojen rajoja pyritään madaltamaan hokemalla mantraa, että "lapset eivät koe maailmaa matematiikkana, biologiana ja uskontona, vaan maailmana". Tämä johtaa siihen, että kun kolmosluokkalaiset saavat biologian kirjastaan luettua "siili"-kappaleen viidessä minuutissa, käytetään lopputunti siihen, että siiliä näytellään, keskustellaan, piirretään ja lauletaan. Draamallinenkin puoli siis todella hoituu.

Minulle arkirealismia on ajatus, että loppujen lopuksi sillä ei ole juurikaan väliä, opetetaanko alakoulussa mitään siilistä. Tai juurikaan edes biologiasta. Faktat, jotka kolmosluokkalainen siilistä oppii, ehtivät unohtua moneen kertaan ennen peruskoulun loppua, mutta googlesta ne voi kyllä taas kaivaa esiin.

Todellinen jyvä olisi oivaltaa, että reaaliaineiden tulisi varsinkin alakoulussa olla äidinkielen apuaineita; äidinkieli on ehkä tärkeä kaikessa muussa koulunkäynnissä. Minä käännän tämän kernaasti toisin päin: kaikki muu on tärkeää äidinkielessä.

Reaaliaineiden behavioristisessa opetuksessa on puolensa, eikä kirjan pänttääminen taatusti estä kenenkään "ymmärtämistä ja omakohtaista oivaltamista". Saattavat jopa tukea sitä. Tuo fraasi on mielestäni niin usein hoettu luulo, että se on asettunut jollain lailla kyseenalastamattomaksi faktaksi.

Tässä siis lääke: kaikkien reaaliaineiden tunneille reilusti luettavaa. Tällöin äidinkieleen käytettyjen oppituntien määrä kasvaa HUOMATTAVASTI enemmän, kuin tuntijakoa puljaamalla on mitenkään mahdollista.

Käyttäjän sa1na kuva
Sanna Lauslahti

Tommi, ihan mielenkiintoinen lähestymistapa. Yksi mikä myös selittää heikentyneitä tuloksia on se, että lapsille luetaan kotona ihan liian vähän. Toinen syy voi olla se, että pelit ja tietokoneet vievät kirjojen lukuaikaa varsinkin pojilla.

Käyttäjän kangaro kuva
Ros-Britt Kangas

...ja osalla nuorista yllättävän suuri osuus englannin sanavarastosta on peräisin nettimaalilmasta, peleineen.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

hmm..yhteiskuntaa ja sen kehitystä ajatellen..pitää olla jokin agenda miksi koulutusta halutaan vähentää..se on jotakin käsittämättömän typerää ja lyhytnäköistä. Sopii nykyiseen nopeiden voittojen aikaan..

Käyttäjän sa1na kuva
Sanna Lauslahti

Koulutuksesta ei saa nipistää, eikä tässä esityksessä onneksi olla tekemässä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mutta jos yhtään olet tietoinen puolueesi talouden "osaamisesta" niin nipistäminen tullaan esittämään taloudellisena realiteettina.

Käyttäjän sa1na kuva
Sanna Lauslahti

Koulutuksesta ei saa nipistää, eikä tässä esityksessä onneksi olla tekemässä säästöjä.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Koulutuksesta nykyinen hallitus nipistää opetusministerinsä ollessa tyhmyyttään syntipukkina. Mihin koulujen keskittäminen ja koululaisten matkojen pidentäminen perustuu muuhun kuin pihistämiseen? Koulukiusaamiseenko koulumatkojen pidentäminen perustuu?

Käyttäjän jsalmi kuva
Juha Salmi

No, ne säästöt tehdään kunnissa, tuntikehystä hieman viilataan niin siinä sitä syntyy säästöjä melko mukavasti.

Matti Vuorio

Englaniin kieli on kaiken maailman lainasanoja peräkkäin, ja vastuu siirtyy kuulijalle !
EU'n suurin ja yksiselitteisin klieli on SAKSA, mutta j***alaiset median valtiaana haluavat pitää sen pimennossa.
En pidä siitä, että koululaisilli opetetaan PÖNTTÖTAVARAA !

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Saattavat oppimistulosten heikkenemiset olla seurausta enimmikseen ihan muusta kuin itse koulujärjestelmästä ja tuntijaosta. Kodeissa ei jakseta tehdä aina ehkä ihan riittävästi oppimiseen kannustavaa pohjatyötä ja toisaalta jonain aikana on muodikkaampaa olla hyvä koulussa kuin jonain toisena. Lisäksi kouluissa ja opettajissa on valtavia eroja myös Suomessa. Sen olen havainnut kahden pojan isänä.

Käyttäjän sa1na kuva
Sanna Lauslahti

Markku, olen kanssasi samaa mieltä. Meidän äitien ja isien pitäisi jaksaa ja tukea lapsiamme mm. tarkastamalla läksyjä ja olla mukana kokeisiin lukiessa. Omat kiireemme usein vievät mukanaan.

Aleksi Laine

Suomen koululaitos syrjii PISA:n mukaan poikkeuksellisen paljon poikia äidinkielessä, eli keskeiseltä osin koulumme on OECD-maiden epätasa-arvoisin. Tämä ei ole estänyt esimerkiksi opetusministeri Virkkusta ja presidentti Halosta kehumasta koulujamme poikkeuksellisen tasa-arvoisiksi.

Käsittämätön ristiriita johtunee siitä, että monien naisten ja miestenkin on liki mahdoton ymmärtää poikien ja miesten huono-osaisuus tasa-arvo-ongelmaksi. Siksi en olisi yllättänyt, jos nyt asetukseen ilmeisesti kirjattu tavoite huomioida sukupuolten erot poikisi tyttöjen koulumenestyksen parantamiseen tähtääviä hankkeita.

Tällaisen skenaarion puolesta puhuu myös opetusministeriön painopisteet menneisyydessä. Opetusministeriön uusiin tavoitteisiin tuntuu julkisuuteen annettujen lausuntojen perusteella kuuluvan erityisesti sukupuolineutraalius. Toteutuessaan se luultavasti suosisi tyttöjä voimakkaasti - mikä voi olla myös tavoitteena, kun tietää minkä ideologian piirissä ajatusta on kehitelty.

Käyttäjän sa1na kuva
Sanna Lauslahti

Aleksi, Jatkokehittämisessä huomioidaan ymmärtääkseni varsinkin pojat. Ja näin tulee myös tehdä. Peruskoulujen oppimistuloksissa on aivan liian suuret oppimisprosessi tyttöjen ja poikien välillä. Näin ei voi jatkua. Mielestäni asetuksen pykälä kertoo tämän tosiasian myöntämisestä.

Aleksi Laine

Toivottavasti, mutta matkalla on kuoppia. Virkamiehissä on varmasti muutosvastarintaa, jos ministeriössä on painopisteeksi tosiaan suunniteltu sukupuolineutraaliutta. Opetusmetodien muuttamisen lisäksi pitäisi luultavasti pohtia alaluokkien eriyttämistä, pääsykokeiden säätämistä hiukan "poikaystävällisemmiksi" ja erityisesti miesopettajien lisäämistä.

Kielipainotteisuuskin suosii tyttöjä. Siksi pakkoruotsikin on osa ongelmavyyhteä. Pojat suhtautuvat ehkä kapinallisuuttaan tyttöjä kielteisemmin pakkoruotsin opiskeluun ja tulokset ovat sen mukaiset.

Tosin vielä suurempi ongelma vielä toisenkin marginaalisen kielen opiskelu on sabotoidessaan suomalaisten nuorten kielitaitoa globalisoituvassa maailmassa. Jossain vaiheessa pakkoruotsi lähtee aivan varmasti mutta koska? Ja paljonko vahinkoa se ehtii ennen sitä tehdä?

Risto Heikkinen

Peruskouluun ehdotetaan elitistisesti lisää äidinkieltä, taitoaineita ja yhteiskuntaoppia. Äidinkielen ymmärrän, taitoaineet ovat joillekin hauskoja, joillekin pakkopullaa. Hyvin vähän niistä on hyötyä Suomelle. Yhteiskuntaoppia on aivan riittämiin. Mikään näistä ei auta Suomea nousemaan nykyisestä taloudellisesta suosta. Miksi ei lisätä sellaisia aineita, joilla ihmiset tulisivat saamaan työtä ja auttamaan Suomen vientiä? Ja sitä kautta (supistettua) ns hyvinvointivaltiota. Miksi yhteiskuntaoppi on tärkeämpää kuin oman talouden hallinnan osaaminen? Jälkimmäinen kai on niin rahvaanomaista, ettei sitä kannata opettaa. Luojan kiitos, että draama on sentään listalta poissa, joskin sitä taidetaan ujuttaa kommunikaatiotaitojen opetukseen.

Onko kyse vain siitä, että ministeriöt ym ovat täynnä ihmisiä, joille on noussut päähän se, että he ovat suorittaneet yliopistollisen tutkinnon? Viis siitä, että heille maksetaan palkkaa siitä, että he tekevät melko lailla hyödyttömiä, mutta ehkä abstraktiotasolla kauniita asioita?

Käyttäjän matomaagi kuva
P. G. Wihdinheimo

Itse opiskelijana pidän muutoksia liian pieninä. Olisimme valmiita paljon suurempiinkin uudistuksiin. Nykyisen koe-järjestelmän uusiminen, numero-pohjaisen arvostelujärjestelmän parantaminen, oppikirjojen digitalisointi ja ylläpito reaaliajassa, tablet-lukulaitteet ja tietoteknisen osaamisen edistäminen, vaikuttamisen ja yhteisöllisyyden lisääminen ja niin edelleen. Nämä ovat kaikki asioita, jotka tulevat kouluihimme ennemmin tai myöhemmin. Miksei siis ennemmin?

Konservatismi opiskelujärjestelmän suunnittelussa on karhunpalvelus tuleville sukupolville, jotka tulevat olemaan työelämässä 20 vuoden päästä. Tarkoituksena ei ole valmentaa opiskelijoita tähän maailmaan, vaan tulevaisuuteen. Nykyiset "uudistukset" saivat varmasti suunnittelijoiltaan olankoputukset ja ylpeät hymyt, mutta enemmän olisi kaivattu. Paljon enemmän.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Juhanille
Koulutuksesta säästäminen on tulevaisuuden tuhoamista. Koulutusrahoja voidaan uudelleen kohdentaa, ei vähentää. Pieni neekeripoikakin tämän ymmärtää, mutta ei nykyinen Suomen hallitus.

Käyttäjän tiinaviitanen kuva
Tiina Viitanen

Toit esiin, että jatkossa Suomessa on tavoitteena siirtyä korkea-asteella yhä lisääntyvässä määrin englanninkieliseen opetukseen. Taka-ajatuksena on, että Suomi on houkuttelevampi maa osaajille. Siis kenelle? Koulutukseen hakeutuville vai luennoitsijoille?

Olen erittäin huolestunut niistä uutisista, jotka kertovat äidinkielen osaamisen heikkenemisestä ja jopa romahtamisesta. On muistettava, että äidinkieli on ihmisen ajattelun väline, ilman omaa kieltä ei ole kulttuuria, ei sivistystä, ei mahdollisuutta korkeampaan ajatteluun, ei myöskään vieraiden kielten oppimiseen. Vieras kieli on vieras kieli, vaikka peruskouluun ja lukioon lisättäisiin monta viikkotuntia sen opetusta.

Mikä tekee englanninkielisestä koulutuksesta niin paljon parempaa? Miksi suomalaisilla on niin huono ítsetunto, ettemme osaa arvostaa omaa kieltämme niin paljon, että voisimme tehdä tiedettä omalla kielellämme? Jo nyt suositellaan, että väitöskirjat kirjoitetaan englanniksi. Tämä ahdistaa jo monia tutkimustyön parissa toimivia. Laadukkaan tutkimuksen voi kääntää ammattimaisesti, mutta minkä kuvan annamme Suomesta tieteen tekijöinä, jos tutkimuksen kieli on sisällöltään rajoittunutta, alkeellista tai jopa virheellistä?
¨

Äskettäin minulla oli tilaisuus istua väitöskirjaopiskelijoiden englanninkielisellä luennolla suomalaisessa yliopistossa. Olin aivan järkyttynyt. Vaikka luennoitsija oli syntyperäisenä englantia puhuva, luennointi ei vastannut käsitystäni siitä tasosta, jota mielestäni jatko-opiskelijoille tulisi lähiopetuksessa tarjota.

Yliopistojen ja korkeakoulujen tulee käydä aktiivista vuoropuhelua ulkomaisten yliopistojen ja tutkijoiden kanssa, mutta on todettava, että suomalainen tiede ja tutkimus ovat myös korkealla tasolla, eikä kaikki lisäarvo tule aina ulkomailta. Kansainvälisyyden tavoittelussa ei pidä heittää kallista lastamme, suomen kieltä, pesuveden mukana. Vain äidinkielensä laajasti hallitsevalla kansalla on menestyksekäs tulevaisuus tieteen, tutkimuksen ja kulttuurin maailmassa.

Tiina Viitanen
FM, rehtori

Out nLoud

Se, mikä peruskoulun päättävältä oppilaalta tiedoista puuttuu täydellisesti, on miten haetaan opintotukia, mitkä ovat luottotietojen menetyksen merkitykset (ei saa vuokra-asuntoa, ei osamaksusopimuksia), ja kaikki KELAN lomakkeiden ymmärrys.
Sosiaaliturvan tuntemus on niin hukassa, että nuori tipahtaa koulun jälkeen maailmaan, josta ei koulussa ole kuulut sanaakaan.

Pekka Roivanen

Koulutuksessa pitäisi alkaa miettiä myös 1800-luvulta peräisin olevaa erottelua.

On erilliset tarhat, peruskoulut ja lukiot suomenruotsalaisille ja suomalaisille plus maahanmuuttajille.

Suomenruotsalaiseen yhteen lapseen panostetaan enemmän rahaa kuin suomalaiseen ja mamuun.

Pitää miettiä koulujen yhdistämistä ja pistämistä saman hallinnon alle. En usko, että suomenruotsalaiselle lapselle tulee mitään vahinkoa siitä, että hän käy koulua samassa rakennuksessa, jossa on myös suomalaisia ja maahanmuuttajien lapsia.

Uskon että siitä on etua kaikille osapuolille. Lyhyemmät koulumatkat, tasa-arvoinen panostus, tutustumien lapsena niihin toisiin lapsiin, jotka nyt leikkivät siellä toisella hiekkalaatikolla, joiden kanssa ei nyt tarvitse olla tekemisissä ja se maksaa kunnalle vähemmän kuin erottelu.

Kouluerottelu 1800-luvulta on silloisen rasistisen ilmapiirin tulos. Aikaa on kulunut kuitenkin jo yli sata vuottaa ja maailman on suvaitsevaisempi.

Suvaitkaamme yhteisiä kouluja.

Käyttäjän kaisaruokamo kuva
Kaisa Ruokamo

Koulunkäynnin pitää alkaa huomattavasti nykyistä aiemmin!

Pitää kehittää myös sitä, joka tukee lasten koulunkäyntiä.

Perusopetuksen perustankin kehittäminenkin kaipaa ideoita. Olen ollut jo vuosia sitä mieltä, että lasten "koulumaisen" (lue: nykyistä järjestelmällisemmän) opetuksen pitää alkaa jo päiväkodissa. Minä arvelen, että kolmen tai neljän vuoden iässä olisi hyvä startata. Jokaisessa päiväkodissa työskentelee lastentarhanopettajia, jotka osaavat muokata opetuksen pikku lasten tarpeisiin. Opetus olisi siis leikkimistä jne... mutta päämäärä olisi se, että lapset oppivat lukemaan ja laskemaan, siis ihan oikeita akateemisia taitoja.

Luin tällä viikolla painotuoreen kirjan Marjatta Kalliala: Lapsuus hoidossa? Gaudeamus, 2012. Hän on varhaiskasvatuksen dosentti. Hän mainitsee, että lasten paras oppimisikä on ennen kouluikää.

Toinen ideani on se, että peruskouluihin on saatava kerhoja. Jokaiselle koulupäivälle ja useita. Lasten täytyy voida halutessaan päästä koulupäivän päätteeksi kerhoon tai useampaankin. Eräs alakoulun luokanopettaja kertoi minulle, että kerhot loppuivat kouluista noin kymmenen vuotta sitten.

Nykyään ei ole enää mitään tarjolla.

On vain väljähtänyt versio, iltapäivähoito, jossa aikuinen seisoo pihalla ja katselee kun lapset kirmaavat.

On käsittämätöntä tuhlausta, ettei lasten oppimisinnokkuutta ja energiaa hyödynnetä kerhoissa. Suuret koulutilat ovat suurimman osan vuorokautta tyhjinä.

Kalevi Kantele

Aleksi Laine huomautti tulla ylempänä jo siitä, että Pisassa tyttöjen ja poikien lukutaitoero on OECD-maiden suurin. Ero vastaa noin kahta kouluvuotta.

Toinen asia, josta on vähemmän puhuttu, on se, että suomalaisnuorten erinomainen lukutaito on jokseenkin hakusessa. Jos verrataan parhaan kymmenen prosentin lukutaitoa, niin Suomi sjoittu kymmeneksi. Vastaavasti Suomen pisteet kymmenen heikoimman listassa on kaikkein korkeimmat. Tiivistetysti voi sanoa, että Suomen hyvä sijoitus vuoden 2009 Pisassa (3.) selittyy sillä, että Suomessa on maailman parhaat huonot lukijat.

Muita selittäjiä ovat myös suomen poikkeuksellisen hyvä äänne/kirjain vastaavuus ja TV:n käännöstekstit. Keskimäärin suomalaisnuorukainen lukee ruudulta vuodessa saman verran sanoja kuin on kahdessakymmenessä kirjassa. Käännösteksteistä saa nauttia vain kymmenisen prosenttia EU-kansalaisista.

Ylimääräinen bonus on se, että käännöstekstejä lukiessaan nuoret ovat kuulleet täysi-ikäisyyteensä tullessa noin kolmen työvuoden verran englantia. Melkomoinen tukiopetus.

Toimituksen poiminnat