*

Sanna Lauslahti Ajatuksia eduskunnasta ja ruohonjuuritasolta

Tasa-arvo – minne menet?

Naistenpäivänä tuntuu luontevalle nostaa naisten tasa-arvo tikun nokkaan. Tasa-arvoa tulee pidettyä eräänlaisena itsestäänselvyytenä. Olen kokenut, että Suomi on kohtuullisen tasa-arvoinen maa moniin muihin maihin verrattuna. Mutta olemmeko sitä oikeasti? Vastaus on kyllä ja ei, ja myös riippuu kysyjästä ja asiasta tai tilanteesta.

Vaikka on naistenpäivän, aloitan kaikesta huolimatta kuitenkin pojista. Joissain asioissa voisi jopa väittää, että poikien ja miesten asemasta tarvitaan tasa-arvokeskustelua entistä enemmän.  Julkinen palvelujärjestelmämme vaatisi lisäreivausta, jotta poikien erityislaatuisuus huomioitaisiin riittävästi. Perukoulustamme on sanottu kärjistäen, että se on rakennettu kilttien tyttöjen ehdoilla. Viimeisin niitti tähän tuoreessa EVA:n tutkimuksessa, jossa todettiin 79 000 parhaassa työiässä olevan miehen olevan työvoiman ulkopuolella. Samoin PISAssa tytöt kirivät tuloksissa poikien ohitse lujaa vauhtia.

Naisten tasa-arvon tie on ollut pitkä. Suomalainen nainen on lähtenyt tilanteesta, jossa n. 150 vuotta sitten naiset olivat vielä holhouksen alaisia. Ajatus tuntuu lähes toiselta planeetalta tulevalle nykynaisten näkövinkkelistä. Toisaalta tämä on todellisuutta tänäkin päivänä osalle maailman naisia.  Holhouksesta päästyä naiset pääsivät kiinni pienillä, mutta sitäkin tärkeämmillä askeleilla kohti nykyistä täysivaltaisuutta.  1906 naiset saivat äänioikeuden. Itsenäisyyden alkuvuosien myötä naimisissa oleva nainen sai oikeuden tehdä työtä ilman aviomiehen lupaa.  Tasa-arvo on ottanut ison loikan verrattuna lähtötilanteeseen. 

Entä miltä maailma näyttää Eduskunnassa tänään ja sata vuotta sitten. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 19 naista valittiin kansanedustajiksi (1907). Vuonna 2015 eduskuntaan valittiin 83 naiskansanedustajaa. Erotumme tässä positiivisesti maailman muiden parlamenttien rinnalla. Toisaalta miten naisten rooli on vallankäyttäjänä muuttunut. Suomella on ollut naispresidentti ja paraikaa Maria Lohela heiluttaa puhemiehen nuijaa Eduskunnassa. Lisäksi nykyisen kauden aikana Eduskunnassa tehtiin historiaa, kun ensimmäinen nainen, Maija-Leena Paavolainen, valittiin pääsihteeriksi.  Eduskunnassa eletään tasa-arvon kannalta historiallisia aikoja.

Huolimatta siitä, että naiset ovat saaneet jalansijaa vallankammareissa.  Niin on hyvä vilkaista, miten naiset on nähty Eduskunnassa vaikuttajina ja mitä se on tänä päivänä. Naiset Eduskunnassa kirjassa (Suomen Eduskunta 100-vuotta kirjasarja) on osuvia kuvauksia 1950-luvun päättäjänaisten rooleista.  Kirjassa kerrotaan, kuinka kahtia jako oli selvä miesten ja naisten kesken. Tellervo Rengon mukaan Keskustan eduskuntaryhmässä kotihoidon tukeen liittynyttä asiaa ryhmän miehet sanoivat perinteiseen tapaansa, että se on ”naisten hommaa” ja napakkana piti olla, että sai naisensa äänensä kuuluviin sosiaalipoliittisissa asioissa.  SKDL:n Irma Torvinen taas totesi

”Muodollisesti meillä oli tietysti, että totta kaikki tunnustetaan, että me ollaan samanarvoisia, mutta eihän se käytännössä niin ollut kuitenkaan. Herttaa (Kuusinen) lukuun ottamatta piti, jos ne jotakin asiaa rupesi ajamaan, olla ---suorastaan kiukkuisia ennen kuin rupesivat saamaan huomiota..” (Naiset Eduskunnassa s.247).

Näissä kokemuksissa, joita 1950 päättäjänaiset kertovat on paljon tuttua. Joissain asioissa olemme harpanneet jättiaskeleita tasa-arvotiellä, ja osassa matka on vielä kesken, mutta tästä on hyvä jatkaa. Valta otetaan, sitä ei kukaan kultatarjottimella anna.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat