*

Sanna Lauslahti Ajatuksia eduskunnasta ja ruohonjuuritasolta

Veivaaminen saatava loppumaan: Nyt ratkaisuja Suomen ja suomalaisten hyväksi

Viikon verran kestänyt odotus päättyi maanantaina hetkeksi, siis todellakin vain hetkeksi, helpotukseen SAK:n annettua alustavan hyväksyntänsä työmarkkinaosapuolten neuvottelutuloksen yhteiskuntasopimuksesta. Iltapäivällä oli sitten jo toinen tilanne, kun EK ilmoitti sopijakumppaneiden laajuuden olevan riittämätön. Sopimuksen tekeminen muistuttaa pitkittynyttä synnytystä, jolle ei tunnu tulevan loppua.

Kiitos ja kumarrus jo tässä vaiheessa niille liitoille, jotka ovat hyväksyneet sopimuksen. Pienelle maalle sopimisen tie on paras tie. Tässä taloustilanteessa maamme kaipaa vakautta, ei lakkoja heiluttelemaan taloutta ja lisäämään työttömyyttä. Sopimuksen hyväksyminen on tärkeä osoitus sadoille tuhansille ilman työtä oleville, että heistä välitetään. Kaiken kinaamisen keskellä on tärkeää muistaa, että juuri työttömien hyväksi tätä sopimusta on pyritty rakentamaan.

Yhteiskuntasopimus tulee tarpeeseen.  Se vahvistaa kustannuskilpailukykyämme. Kustannuskilpailukyvyn vahvistaminen on keino luoda uutta työtä keskipitkällä tähtäimellä. Vaihtoehdot ovat olleet vähissä. Työpaikkakatomme on kiistaton. Vertailtaessa kanssamme kilpailevien maiden yksikkötyökustannuksia olemme alakynnessä. Kustannuskilpailukyvyn vahvistaminen ei pelkästään riitä. Selvää on, että kilpailukyvyn muitakin elementtejä tarvitsee vahvistaa.  

Olen halunnut uskoa, että Suomi on sopimisen yhteiskunta. Viime viikolla usko alkoi loppua. Osalle työmarkkinajärjestöjä tuntui olevan todellisuuden taju kunnolla hukassa. Ymmärryksen puutetta siitä, että maailma ympärillämme on radikaalisti muuttunut ja Suomi ei ole irrallinen saareke.  Suomalaisen työn vaarantaa juuri se, että pidämme jääräpäisesti kiinni vanhoista toimintamalleista ja eduista. 

Nimittäin jo 1990-luvulta on ollut tiedossa, että euroaikana ainoa keino kustannuskilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi on sisäinen devalvaatio.  Valuutta-ase ei ole meidän omissa käsissämme euroaikana. Nyt alkoi olla viimeinen hetki osoittaa, että neuvottelujärjestelmän kautta pystytään tekemään myös sellainen ratkaisu, joka ei heikennä suomalaisen työn kustannuskilpailukykyä vaan vahvistaa sitä.

Pistettä yhteiskuntasopimuksen tarinalle ei ole vielä saatu. Lähikuukaudet näyttävät, onko kriisitietoisuus myös liittotasolla riittävä. Suomen ja suomalaisten edun puolesta todella toivon, että näin on. Julkisten ja hyvinvointialojen JHL-liitto näytti hyväksynnällään jo esimerkkiä ja ansaitsee siitä kiitokset. Sopimisen tien avulla sisäinen devalvaatio kohdentuu tasapuolisemmin kuin se olisi tapahtunut hallituksen omissa käsissä olevilla keinoilla. Hyvä näin.  

Hallitusohjelmassa alun perin ajateltu yhteiskuntasopimus oli ”Plan A”, jolla tavoiteltiin nyt syntynyttä pakettia huomattavasti vaikuttavampaa ja pidemmälle menevää parannusta kustannuskilpailukykyyn, työllisyyteen ja sitä kautta julkiseen talouteen. Hallitusohjelman ”Plan B” oli ehdollisten lisätoimien paketti, jossa oli mm. vajaa miljardi uusia menoleikkauksia. Elokuun kariutuneen YKS-kierroksen jälkeen luonnostellut kilpailukykytoimet eli ns. pakkolait olivat sitten ”Plan C”.  Ne on nyt siivottu pöydältä, koska keskusjärjestöt ovat saaneet aikaan neuvottelutuloksen.

Entä ylimääräinen veronkevennys ja ”lisätoimien” peruuttaminen, jotka ovat hiertäneet erityisesti PAM-liittoa, ja joihin myös SAK viittasi tämänpäiväisessä päätöksessään? Hallitusohjelmassa yhteiskuntasopimuksen myötäjäiseksi luvattu miljardin ylimääräinen tuloveronkevennys on tavoiteltava asia. Lisäsäästöjen peruminen on myös tavoite, jota moni kannattaa. Lisäsäästöt nimittäin kohdistuisivat jo nyt säästöjen kohteiksi joutuneisiin ihmisryhmiin. Mutta aivan kuten pääministeri on tuonut esiin, on nähtävä, mitä lopulta saadaan aikaan syntyneellä neuvottelutuloksella. Säästöjen peruuttaminen ja veronkevennys ovat olleet ehdollisia sille, että riittävän kattava ja vaikuttava sopimus toteutuu.  Tämä on, kuten valtiovarainministeri Stubb totesi sen, että työmarkkinajärjestöjen asia on saada sopimuksesta riittävän kattava ja vaikuttava. Tästä on helppo olla samaa mieltä, ja toivonkin työmarkkinajärjestöille ja liitoille nyt isänmaan ja ihmisten edun asettamista etusijalle.

Työmarkkinajärjestöjen yhteiskuntasopimuspäätös kirpaisee yksilötasolta katsoen. Toisaalta paikallinen sopiminen esimerkiksi työajoista on myös työntekijän etu, jossa voi yhdistää toisiinsa työntekijän toiveet ja työnantajan tarpeet. Paikallinen sopiminen mahdollistaa työpaikkojen säilymisen ja uusien syntymisen. Myös se on välttämätön osa kokonaisuutta. Yhteiskuntasopimus mahdollistaa talouden ja työpaikkojen kasvukäänteen perustan. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan uutta Suomea. Suomea, jossa työtä on kaikille työhalukkaille.

ps. Yrittäjät eivät ole työmarkkinaneuvottelupöytiin mahtuneet, vaikka heidän roolinsa tulee entisestään vahvistumaan työllistäjinä. Mielestäni yrittäjät pitäisi saada tasavertaisena neuvottelukumppanina mukaan neuvottelupöytiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

On ilolla tervehdittävä sitä, että kokoomuslainen rehellisesti riemuitsee siitä jos palkkatyöläiset saadaan hillitsemään sitä, että heidän elintasonsa ei nouse, vaan pikemminkin laskee. Mutta miten arvoisa kansanedustaja alentaa elintasoaan? Onko hänen hallituspaikkansa Luona Oy:ssa maksamat palkkiot yhdessä demaripoliitikon Ulpu Iivarin ja europarlamentaarikon Kumpula-Natrin aviomiehen saamat palkkiot menneet omaan taskuun vaiko hädänalaisten auttamiseen?

Asiaan liittyy myös ongelmia. Kansanedustaja ei kutsu näihin talkoisiin niitä tahoja jotka saavat viime vuodelta 11 miljardia euroja pienellä veroasteella.
Etuoikeitettuihin kuuluu sekin "taloustalkoisiin" osallistuva miljardööri, joka maksaa maahamme jopa 4,7 % veroa tuloistaan. En viitsi nyt edes mainita enempää olliloita yms. veropakolaisia, jotka ovat siirtäneet tulonsa jonnekin Naurusaarille.
Voisiko kansanedustaja Lauslahti kertoa, että kuinka mm. Portugaliin muuttaneet veropakolaiset ovat maksaneet Suomeen veroja?
Kyllä isänmaallisten porvarien pitää olla perillä tästä asiasta!

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen

Jos R Kallinen viittaa 11 mirjardilla pörssiyhtiöiden osinkoihin, hän voisi vertailun vuoksi laskea, kuinka paljon noiden yhtiöiden osakkeenomistajat ovat menettäneet tämän vuoden aikana tapahtuneen 10 - 20 % osakekurssien laskun ansioista. Voin kertoa, että moninkertaisen määrän tuohon 11 miljardiin verrattuna.

Toisena huomiona on tietenkin se, että mm. suomalaiset eläkeyhtiöt ja osakerahastot saavat pääosan siitä osinko-osuudesta, joka tuosta 11 miljardin potista maksetaan Suomeen. Myös R Kalliselle aikanaan maksettavat eläkerahat ovat osin sijoitettuina noihin osakkeisiin.

Portugaliin muuttaneet hyvätuloiset eläkeläiset ovat melkoisella varmuudella maksaneet aktiiviaikanaan Suomeen moninkertisen määrän veroja esim. R Kallisen maksuihin verrattuna.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Mika Mustonen sotkee asioita joko tahallaan tai tietämättömyyttään. En kirjoittanut tulevista tämän vuoden mahdollisista osingosta. En ole ennustaja, jos Mustonen tuijottaa vaikka kristallipalloa tai kahvin poroja "tietojensa" pohjaksi ja kirjoittaa tuolta pohjalta niin olkoon sitten se hänen oikeutensa.
Osinkojen jakoon osalliseksi pääsevät vain osakkeiden omistajat. Omistaa niitä sitten kuka tahansa. Eläkeyhtiön tulee sijoittaa saamiaan veroluontoisia varoja palkansaajilta turvallisesti ja tuottavasti ja mielestäni myös eettisesti kestävällä tavalla.
Mielestäni veropakolaisuus ei ole muuta kuin moraalitonta ja tuomittavaa. Tästä on juuri kysymys esim. Portugaliin muuttaminen. Ei sinne muuteta halpojen elinkustannusten ja hyvän viinin vuoksi. Kyseessä on ammattimainen veronmaksun välttäminen ja keinottelu. Tämän laskun maksavat ne jotka ovat isänmaassaan kirjoilla ja noudattavat maamme lainsäädäntöä.
Meillä on syntynyt eräänlainen vapaamatkustajien luokka jolle on maistunut hyvinvointivaltion takaama koulutus, terveydenhoito ja laillisen menon turvaaminen.
Mutta heti kun saa mahdollisuuden kieltäytyä osallistumasta yhteiskunnan vakauden turvaamiseen lähdetään pakoon kuin rusakkomakuulta.
Raukkamaisuudeksi tätä voi sanoa. Se on läheistä sukua vanhavennamolaisten vaatimukselle: "verot valtion maksettavaksi".

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen Vastaus kommenttiin #3

Mikä oli siis se 11 miljardia, johon R Kallinen viittasi, jos eivät pääoma- / osinkotulot ?

Aikamoista hurskastelua veropakolaisuudesta - jokainen suomalainen minimoi veronsa niin pitkölle kuin se on lain mukaan sallittua. Tuskin R Kallinenkaan maksaa veroja yhtään sen enempää kuin on pakko.

Nythän verosopimuksia ollaan muuttamassa tältä osin joten R Kallinen voi siltä osin nukkua yönsä rauhassa.

Toimituksen poiminnat