*

Sanna Lauslahti Ajatuksia eduskunnasta ja ruohonjuuritasolta

Talouden kaapelikäynnistys ja julkisen sektorin kuntokuuri - NYT

Elämme kehysriihen aluspäiviä.  Hallituksella on viimeinen mahdollisuus tehdä vaikuttavia ja konkreettisia päätöksiä Suomen talouden suunnan kääntämiseksi. Etenkin valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen paikka historiassa epäilemättä määräytyy lähiviikkoina. Tullaanko hänet muistamaan vastuuntuntoisena linjanvetäjänä, joka heikoista kannatusluvuista ja puheenjohtajuuttaan uhkaavasta haastajasta huolimatta asettui niiden tervehdyttämistoimien kannalle, joilla julkisen talouden ongelmat saadaan hallintaan? Itse toivon näin.

Verojen korottamiset ovat talouden kannalta myrkkyä.  Veroasteemme on jo huipputasoa. Maaliskuun 18. päivänä EK:n toimitusjohtaja otti napakan kannan, että pitää tehdä veronkorotuslakko. Siihen on helppo yhtyä. Hän muistutti samalla, että hallitus on pääosin tehnyt veronkiristyksiä ja leikannut kuntien valtionosuuksia. Kunnat ovat lähteneet korottamaan verojaan enemmän kuin sopeuttamaan menoja. Lopputuloksena on edelleen jatkuva velkaantuminen ja olematon talouskasvu työpaikkojen menetyksineen.

Menoleikkauksia on vastustettu sillä verukkeella, että ne vaarantaisivat ”talouskasvun hauraat idut”. Niitä ituja on odoteltu jo vuosia, ja samalla velan on annettu juosta. Nyt on aika ymmärtää, että kaikki vähäinen elvytysvara on käytetty, ja veronmaksajan taskulla käyminenkin saa nyt riittää. 

Työssäkäyvien kansalaisten ja pk-yrittäjien yhteydenotot kertovat kasvavasta veroahdistuksesta. Verojen nostaminen voi jopa lamauttaa.  Usko meihin poliittisiin päättäjiin on koetuksella, kun verokarhu vie yhä enemmän.  Käsittämättömintä on, että veronkorotuksia kutsutaan sopeuttamiseksi ja jopa säästöiksi, vaikka lapsikin ymmärtää, ettei veroja korottamalla sopeudu muu kuin maksajan henkilökohtainen talous.

Nykyisen matalasuhdanteen alkuaikoina talouskasvu nojasi pitkälti yksityiseen kulutukseen. Ne ajat ovat ohitse.  Yksityinen kulutus on hiipunut, joka näkyy kasvun pysähtymisenä. Nyt ei ole enää jäljellä edes yksityisen sektorin kasvuvoimaa.  Kilpailukykymme vahvistamisen kannalta on tärkeää, että palkankorotukset ovat maltillisia. Toisaalta tässä kohti, jos verotusta kiristetään, tullaan tilanteeseen, jossa kuluttajan euron ostovoima heikkenee. Näin taloutemme elinvoima heikkenee ja työpaikat vähenevät. Negatiivinen kierre syvenee. 

Jos mikä, niin verorasituksen ankaroittaminen tuhoaa ne vähäisetkin mahdollisuudet saada Suomen talous taas kasvu-uralle. Kaikki veronkorotukset poistavat yksityisen sektorin investointivaraa ja palkanmaksukykyä, tapahtuu se sitten suoraan työstä tai välillisten verojen kautta. Kun vienti vetää heikosti eikä talouteen sitä kautta saada uutta tulovirtaa, ratkaisuna ei voi olla kotimarkkinakysynnän halvaannuttaminen veroilla.

Taitaa olla kuitenkin niin, että kestävämpää on leikata julkisia menoja kuin lisätä verotaakkaa. Verojen korottaminen on kuin lakaisisi varsinaisen ongelman maton alle, mistä se kuitenkin ennemmin tai myöhemmin paljastuu. Veroja korottamalla ja säädöksiä lisäämällä karkotamme elintärkeitä työpaikkoja muille maille. Ja pahimmillaan harmaa talous lähtee kukoistamaan. Tähän emme halua. Ei veronkorotuksille, kyllä tervehdyttäville menoleikkauksille ja kasvua vauhdittaville panostuksille.

Nyt pitää saada aikaan päätöksiä. Isoja, vaikuttavia päätöksiä, joilla talous kaapelikäynnistetään kertaheitolla ja julkinen sektori passitetaan kuntokuurille. Pitää saada aikaan vetreäliikkeisemmät kunnat ja fiksumpi valtio, jotka myös pysyvät hyvässä suorituskunnossa ilman, että syömisen tarve jatkuvasti vain kasvaa, kuten tähän asti on tapahtunut. Veroja maksava yksityinen sektori ei kestä enää kasvavaa rasitusta. Veroasteen nousua ei saa hyväksyä annettuna, vaan päinvastoin on ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin sen kääntämiseksi laskuun.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Suomi, kun raitistuisi niin 6 mrd. säästyisi joka vuosi alkoholin haittakustannuksina.

http://jarmonahkamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163...

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

"Pitää saada aikaan vetreäliikkeisemmät kunnat ja fiksumpi valtio, jotka myös pysyvät hyvässä suorituskunnossa ilman, että syömisen tarve jatkuvasti vain kasvaa, kuten tähän asti on tapahtunut. "
Tämä lienee varmasti kaikkien tavoite, haluaisin nyt tähän liittyen muutaman konkreettisen ehdotuksen laskelmineen, jotta ihan oikeasti kaikille lukijoille tulisi selväksi, miten koko kirjoituksessa mainittu nykyisen velkaantumisen vauhti saadaan pysähtymään.
Vastaavasti olisi hyvä kuulla, mikä on kansanedustajan kanta siihen, voisiko kirjoituksessa mainitut ongelmat ratkaista paremmin jos meillä olisi itsenäinen rahapolitiikka ja vaikka velkaantuisimme myös silloin, niin tämä velka olisi omaehtoista koska meillä olisi myös oma rahanluontioikeus. Tähän ei mielestäni riitä, se, että olemme osa Euroa ja valitettavasti tätä mahdollisuutta meillä ei ole. Itsenäisyyttämme juhlitaan vuosittain ja ainakin minun mielestäni se tarkoittaa sitä, että tehtyjä sopimuksia ja sitoumuksia voidaan muuttaa jos siihen on riittävää tahtoa, joten olisko yksi mahdollinen ratkaisu tähän nykyiseen näivettymisen kierteeseen oma itsenäinen rahapolitiikka ?

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Huh huh mitä juttua taas. Veroasteemme ei ole huipputasoa. Se on globaalilla keskitasolla, hivenen eurooppalaista normia korkeammalla. Alempana kuitenkin, kuin esimerkiksi keskeisissä verrokkimaissamme Ruotsissa ja Tanskassa.

Julkinen velka sillä asteella, millä se Suomessa on ei vaaranna talouskasvua millään tavoin. Sopeutus, eli siis menoleikkaukset ja veronkorotukset, ovat jo OECD:n raportinkin mukaan syyllisiä siihen, että lamatilanteessa vähäinenkin talouskasvu on syöpynyt pois ennen realisoitumistaan.

Verorasitteen keventäminen, mitä on tehty tuloveron osalta hallituskaudella 2007-2011 ja yhteisöveron osalta viime vuonna, sen enempää kuin keskuspankin ohjauskoron laskemisella nollaan, ei olla saatu yksityistä kulutusta tai yritysten investointeja kasvuun.

Julkisen kulutuksen vähentäminen esimerkiksi julkisen sektorin työpaikkoja vähentämällä tai tulonsiirtoja pienentämällä supistettaisiin edelleen kotimaista kulutuskysyntää ja asetettaisiin etenkin työvoimaintensiiviset palvelualat ja niiden yrittäjät vaikeuksiin.

Nyt tarvittaisiinkin alkuperäistä Keynesin linjaa, eli investointien sosialisointia. Koska fundamentaali epävarmuus markkinoilla ehkäisee yksityisten investointien syntymistä ja luottamus toiminnan kannattavuuteen on nollassa, juna on lykättävä liikkeelle väkisin.

Se vaatii isojen tutkimus- ja infrahankkeiden käynnistämistä esim. energiajärjestelmän hiilineutralisoimiseksi. Samoin pitäisi selvittää, millaisia digipalvelu- ja tietojärjestelmähankkeita voitaisiin käynnistää useamman hajautetun toimijan kesken, ettei taas mene puolta miljardia Tieto oy:n ysärihenkiseen kurakoodiin.

Hankkeista syntyvät liiketoimintainnovaatiot olisivat luonnollisesti alihankkijoiden patentoitavissa ja kaupallistettavissa, kuten meneteltiin jenkkien DARPA-hankkeissa.

Toimituksen poiminnat